Uncategorized

Lukossa

lukossa

Valokuvatorstai (lukossa)


Palloilija

palloilija
Valokuvatorstai (inspiroidu kuvasta)


 


Hyvää syntymäpäivää, blogini!

Sopivasti ennen blogini yksitoistavuotissyntymäpäivää havaitsin sen kertovan olemassaolemattomuudestaan ilmoituksella ”Internal Server Error”. Seuraavaksi blogin vuokraisännältä tuli viesti, että se oli siinä sitten. Vuokraisännän tili oli suljettu resurssisyöppöjen alivuokralaisten takia. Pienen hetken, ehkä hieman isommankin, ahdisti. Sinne menivät sadat entryt ja teidän tuhannet kommenttinne.

Eilen alkoi pikainen metsästys blogin uudelle kotipaikalle ja tässä sitä nyt ollaan blogin synttäripäivänä uuden äärellä. WordPress saa kunnian toimia blogialustana. Ehkä viime vuoden vähäiset postaukset kopsaan arkistosta tänne, loput saanevat jäädä lepoon kovalevylleni.

Samassa tuli blogin ulkoasua uudistettua, yllättäen enimmäkseen mustaksi. Leveä yksipalstainen, koska useimmiten täällä kuitenkin on valokuvia. Jonkun readerin kauttahan te tätä kuitenkin nykyään luette mutta käykää silti kerran vilkaisemassa nykyistä luukkia. Näin mustaa tuli.


Surffauksen aika

Surfing

Valokuvatorstai (aika)


Jouluksi uuteen kotiin

No, ehdin kyllä jo aikaisemmin uuteen luukkuun. Koko blogihistoriani olin asunut samassa osoitteessa, pidempään kuin missään muualla elämäni aikana. Kämpän sijainti oli oiva, toki puutteitakin oli. Hiljalleen kypsyi ajatus muutoksesta, jota kummasti vauhditti tietoisuus lähivuosina edessä siintävästä putkiremontista. Ei muuta kuin asunto myyntiin. Pitkään ja hartaasti sitä saikin kaupustella. Tuleva putkiremppa kun pelotti myös ostajakandidaatteja.

Uudelle asunnolle vaatimuksena oli oma sauna, lasitettu parveke ja katospaikka autolle. Olohuoneen ikkunasta ei saanut näkyä naapurin naamaa tuijottamassa omaa ikkunaani. Vaatimuslista yhdistettynä taloudellisiin realiteetteihin tarkoitti, että jostain on tingittävä eli neliöistä. Uusi lukaali on kymmenen neliötä pienempi kuin vanha. Positiivista oli, että samalla pääsi eroon vuosien aikana kertyneestä roinasta. Kierrätykseen ja kaatopaikalle meni kuorma jos toinenkin. Kiireessä pois lensi myös sellaista, jonka olisi voinut säilyttääkin. Lopputulos oli kuitenkin vapauttava.

Nykyään katselen joka päivä tyytyväisenä uutta kämppääni ja myös siitä ulos. Alkuaikoina tulen varmaankin kasvattamaan sähkölaskuani lämmittämällä saunan aivan liian usein. Lisäksi odotan jo oikeaa talvea ja lunta. Enää ei aamulla tarvitse kaivaa lapiota auton takakontista pystyäkseen vapauttamaan kulkineen kinoksista liikenteeseen.

Elämän pieniä iloja.


Swiming at one’s own risk

swiming

Valokuvatorstai, 300. haaste (sanat)


On Your Knees

OnYourKnees_big

Valokuvatorstai (valo/light)


Alice ei asu enää täällä

sweet_home_big

Valokuvatorstai (koti)


Pisarat

pisarat_big

Valokuvatorstai (pisarat)


Uusi minijääkaappini

Oho, tulipas pitkä hiljaiselo tähän väliin. Juu, ei tässä ihmeempiä. Enimmäkseen sadetta on pidellyt ja sitten kun vihdoinkin oli aurinkoinen viikonloppu, poltin korvani. Muistin kyllä hinkata muualle kerrointa 30 mutta nuo ulokkeet unhoittuivat. Pari päivää meni kipein korvin ja vieläkin nahka irtoilee kuuloelimistä. Ahdistaa.

Ahdistusta tauon aikana aiheutti myös hidasta kuolemaa tehnyt tietokone. Kovalevy mureni hiljalleen, tuulettimet rahisivat epäilyttävästi. Masiinan käynnistäminen kesti kymmenisen minuuttia ja minuuttien pituiset tauot kesken minkä tahansa toiminnon tulivat säännöllisiksi. Koneen sammuttaminen saattoi epäonnistua kokonaan, jolloin seuraava käynnistäminen olikin mielenkiintoista. Viime viikolla meni hermot ja ruksasin itselleni netistä uuden tietokoneen. Neljän vuoden ikäiselle härpäkkeelle kun ei enää mitään viitsinyt tehdä. Ehkä siitä voisi osia myydä pois.

Ihan Kemppisen kaltaisiin satsauksiin puolen teran SSD-levyineen ei budjetti antanut periksi mutta aivan halvimpaankaan vaihtoehtoon ei viitsinyt turvautua kun toiveena kuitenkin olisi viiden vuoden käyttöikä koneella. 120 gigatavun SSD tuli käyttistä ja oleellisimpia ohjelmia varten ja tavallinen yhden teran levy varastoksi. Koteloksi hiljaiseksi ja viileäksi kehuttu Fractal Design.

Toissa päivänä hain postista uuden minijääkaappia muistututtavan numeronmurskaajani. Kaikki sujuu kuin tanssi. Kone käynnistyy nopeasti, ohjelmat käynnistyvät nopeasti. Kone on käytännössä täysin äänetön, kun tuulettimet on säädetty keskimmäiselle nopeudelle. Ei ahdista. Paitsi ikivanha 250 gigan ulkoinen kovalevyni, joka siirtelee dataa tuskaisesti puhkuen pappatunturin vauhdilla ja käy ahtaaksi. Seuraavasta tilistä täytynee siirtää osa uuden varmistuslevyn ostamiseksi.